Autoilua, tokoilua ja rentoilua - koiran kanssa

28.6.96 klo 14 starttasin Toyotan Hakuninmaalla. Suunta pohjoiseen Suomeen. Kyydissä duunikaveri, Gitte, Olga, Kessi ja Yasko. Kuskina minä. Sata kilsaa ehdittiin ajella, kun Yaskolla yllätti matkaripuli. Koira ulos autosta, suolentyhjennys kaaressa ja jo helpotti. Haima vaivaa.
Nelostiestä tuli viitostie, ajettiin pikkasen harhaan, Vääksyyn melkein Mikkelin kautta. Vääksystä napattiin kyytiin duunikaverin tytär. Liftareita siis. Muutamaa tupakka, pissa & tankkaustaukoa lukuun ottamatta ajettiin yhtä soittoa Keminmaalle, jonne jätettiin Gitte ja koiratytöt Olga ja Kessi. Jatkettiin loppuporukalla saman tien matkaa Sotkamoon. Kemi-Sotkamo välillä näkyi pari hirveä tien vieressä, jäniksiä näkyi paljon ja kylien kohdalla kissoja, muuten oli rauhallista ajella. Sotkamossa oltiin aamulla neljän maissa. Sinne jäivät kamoineen duunikaveri ja lapsensa. Pääsin viimein levittäytymään koko autoon, kaadoin penkin nurin ja "parisänky" minulle ja Yaskolle oli valmis seuraavaksi viikoksi. Sotkamossa keittelin vielä nuudeleita sivistyneesti keittiössä ja nautin kurkun, fetan ja valkosipulikastikkeen kanssa. Syötyäni suunnistimme Yaskon kanssa Kajaaniin päin.

29.6.
Majoituimme Kenneltoimintakeskuksen parkkipaikalle, jossa nukuttiin eka kertaa reissun aikana. Ehdittiin nukkua viitisen tuntia ennen kuin TOKO alkoi. Hiukka kova peti, mutta nukkuuhan siinä, jos väsyttää. Tokoiltiin 193p. = VOI 3 ja sijoituttiin kahdesta koirasta toiseksi.
Tokon jälkeen ajoin Kannonkadulle Kessin kasvattajan luo palauttamaan bretonin koulutusvideon, Vuokko itse oli Oulussa agilityssa, kuten olin tokopaikalla saanut kuulla, sain nauhan kuitenkin palautettua, kun tytär oli kotosalla.
Ja suunta Kuusamoon.
Parikymmentä kilometriä ajeltiin Kajaanista pohjoiseen ja pysähdyttiin Hyrynsalmelle, Hyrynjärven rannalle. Kello oli 15 ja väsytti. Käytin levähdyspaikan vessaa ja Yasko kävi puskissa, sitten oikaistiin pitkäksemme ja nukuttiin kuutisen tuntia. Herätessä alkoi hiukoa. Keittelin priimuksella vettä, osasta tuli suklaakahvia ja lopusta liha-riisi-vihannessotkua, jonka höystin tietty fetalla ja kurkulla & valkosipulikastikkeella. Palanpainikkeeksi ½ litraa maitoa ja johan lähti nälkä. Jälkiruuaksi korkkasin kaljan nro1 ja lepäilin & lueskelin. Kuusamon TOKOn järjestäjä soitti, että koe alkaa 30.6. vasta klo 11.30. Lepäiltiin ja nukuttiin yöhön, yöllä ajeltiin Kuusamoon ja etsittiin koepaikka. Aamusella lamppaisin ja ajoin jäljen, Yaskoa totuttelin poron hajuihin.

30.6. Kuusamo
Yasko tokoili 244p. = VOI 2, ainoana sijoittui ykköseksi ja taas tuli pokaali. Ostettiin sen kunniaksi jäätelöt. Käytiin katsastamassa Torangin koulu, jossa 6.7. on jälkikokeen kokoontuminen klo 9.

1.7. Kittilä
Kävästiin aamutuimaan Ivalossa ja Inarissa, lähdin jo posottamaan Utsjokea päin, kun tulin ajatelleeksi, että ei hitossa. Kun ei kerran maisemat miellyttäneet, niin miksi väkisin ajella. Kilometrejä oli jo muutenkin takana yli 2000. Lähdettiin sitten etelään päin. Kittilään Pokan kautta pikkuteitä. Siellä oli rauhallista ja kauniita maisemia. Ja hitosti hyttysiä. Poroja nähtiin jo aika tiuhaan, jälkiä lampsin ja ajoin porojen lähellä.

2.7. Raanujärvi
Levähdyspaikalla majailtiin melkein täydet 24h. Miellyttävä paikka. Ihmisiä pysähteli aika tiuhaan, mutta ei niistä haittaa ollut, koska P-paikka oli iso. Sääskiä ei ollut, järveltä tuuli mukavasti vieden sääsket mennessään. Mäkäräisiä sen sijaan oli ajoittain hurjan paljon. Yasko oli ihan elävältä syödyn näköinen, kyytabletin lykkäsin sen kitusiin, kun korvatkin olivat veristä mömmöä mäkäräisten jäljiltä. Yasko oli kuitenkin ihan pirteänä paukamistaan huolimatta. Kaikista varoituksista piittaamatta käsittelin koko koiran OFFilla, aluksi vain vatsan ja kainalot, myöhemmin myös korvat ja päälaen, sellaiset paikat mistä koira ei pääse itseään nuolemaan. Itselläni ei ollut paukaman paukamaa, kun söin koko ajan Zyrteciä.

Käväistiin Rovaniemellä. En oikein osannut päättää miten jatkaa. Aluksi ajelin Ranualle päin, ajattelin mennä Kajaani/Kuusamo maisemiin, mitkä oli ohi ajaessa vaikuttaneet miellyttäviltä. Parikymmentä kilometriä ajettuani pysähdyin tavallisen tylsälle P-paikalle kokkaamaan nuudeleita. Jatkoin siitä vielä vähän aikaa matkaa ja aloin ajatella, että hulluhan minä olen. En kai nyt samoja maisemia halua uudestaan lähteä katselemaan. Tein uukkarin kaahasin takaisin Rovaniemelle. Tankki täyteen ja menoksi uusiin maisemiin. Painelin Pellontielle suuntana Suomineidon käsivarsi.

3.7. Muonio
Käväisin Kilpisjärvellä kääntymässä. Kyllä käsivarren tunturilappi on sitä oikeaa lappia. Todella upeita maisemia! Tuntureita, koskia ja kuivia mäntykankaita. Valtavia soita. komeaa oli kun oli vihreää, komeaa on varmasti myös syksyllä ruska-aikaan. Käsivarren lappiin palaan joskus uudestaan. Tällä reissulla ajoin 3000 km sellaisessa lapissa, joka ei sytyttänyt. 1200 km Helsingistä ja on Kilpisjärvellä suoraan. Ja jo Pellosta alkavat lapin maisemat; punaista hiekkaa, suomalaisia mäntyjä ja tuntureita. Tuntureilla oli vielä lunta, tai kai sitä on läpi vuoden. Otin muutaman valokuvan, mutta lätistyyhän ne maisemat kuvissa.

Lopuksi ajoin Yaskon kanssa mäntykangas jäljen ja lähdin sitten autoilemaan kohti Torniota ja Keminmaata, retki oli lopuillaan yksinäisyyden ja mietiskelyn osalta, kotiin toki matkaa vielä 1000 km. 

Autoretki Yaskon kanssa sujui suunnitellusti. Irtiotto arjesta onnistui. Pakko-ohjelmaa ei ollut. Kun nukutti, nukuin. Kun vitutti, hakkasin päätäni suomalaiseen mäntyyn. Kun huvitti ajaa, ajoin. Kun ei huvittanut, istuskelin P-paikalla ja join pari pulloa olutta. Lepäilin. Talloin jälkiä. Lueskelin ja mietiskelin. Ja kirjoittelin päiväkirjaa, josta otteet tässä.

Reissun anti? Sain puhdistettua pääni turhista ajatuksista ja tein tilaa uusille aatteille. Sain ravistettua yhden epäonnistuneen ihmissuhteen harteiltani, ja tein tilaa uudelle ihmiselle. Yksi jakso elämästäni päättyi tähän reissuun. Joku kiipeää vuorelle, joku sukeltaa syvyyksiin, joku lähtee autiosaarelle tai yksinpurjehdukselle. Minä istuin autoon ja ajoin liki 4000km kaikessa rauhassa ja piittaamatta kenestäkään muusta kuin itsestäni (ja yhdestä koirasta). Mukaani valitsin koiristani sen tärkeimmän ja helpoimman, koiran joka kulki mukanani ilman, että sitä tarvitsi erikseen ajatella, koiran joka oli osa minua.