Amstaffi Martan valmentautuminen BH-kokeeseen ja siitä suoriutuminen

Loppukesästä 2001 ilmoitin Martan marraskuun käyttäytymiskokeeseen (BH) Vantaalle. Treenikaverina meillä oli ystäväni rottweilerinsa kanssa, äitiyslomalaisina meillä oli päivisin aikaa puuhailla koirien kanssa vauvojen uinuessa päivänokosillaan vaunuissa. Iltaisin ja viikonloppuisin oli vaihtelevampaa treeniseuraa ja jottei elämä pelkkää työtä olisi oli tärkeänä tekijänä edistymisessä leikkituokiot Elvis-sedän kanssa. Toki Elvis oli suureksi hyödyksi myös silloin, kun Martalle kuuliaisuutta opetettiin. Elvis kun on Martalle varmasti suurin häiriötekijä, on vaikeaa olla tottelevainen, kun leikkiminen olisi paljon hauskempaa.

Martta on iloinen ja älykäs nuori amstaffi, sen kouluttaminen on ollut helppoa mutta kuuliaisuus tuotti pitkään ongelmia. Koira totteli silloin kun sitä huvitti ja saattoi kesken koulutuksen karata "käsistä" ja juoksennella iloisesti ympäri koulutuskenttää "sata lasissa". Ensimmäinen tottelevaisuuskoe alle vuoden ikäisenä meni ihan ranttaliksi koiran karatessa kehästä pari kolme kertaa ja minä, vanha koirankouluttaja, halusin vajota maan alle! Olen kouluttanut ja kilpaillut tokossa seitsemän koiran kanssa, joista kaksi tottelevaisuusvalioksi. Ja nyt olen kahdessa vuodessa oppinut koirankoulutuksesta enemmän kuin kahdenkymmenen vuoden aikana! Kiitos amstaffilleni siitä.

Martta on sekä leikkisä (taistelutahtoinen), että ahne. Koulutuksessa olen hyödyntänyt molempia ominaisuuksia palkaten patukkaleikeillä ja makupaloilla. Rauhallisuutta vaativissa tilanteissa syöminen rauhoittaa, vauhtia vaativissa patukan kiskominen kilpaa luo oikean tunnelman. Kuuliaisuutta toi ikä ja sinnikäs treenaaminen erilaisissa paikoissa ja erilaisissa tilanteissa. Koulutuksen tärkein asia on motivaatio, sekä koiran, että kouluttajan. Kouluttajana asetin tavoitteeksi saada koirani hanskaan, jotta pääsisin kilpailemaan (tottelevaisuuskokeissa on mielestäni hauskaa). BH:n suoritus oli yksi välitavoite, halusin saada mustaa valkoiselle siitä, että koirani on yhteiskuntakelpoinen, hallinnassa oleva amstaffi. Koulutuksen edetessä karkailut vähenivät ja aloin luottaa Marttaan. Uskaltauduin välitavoitteena ennen BH:ta ilmoittamaan koirani pariin tottelevaisuuskokeeseen (BH:ssahan testataan tottelevaisuuden lisäksi paljon muutakin, toko on vain tottelemista kehänauhojen sisäpuolella). Olen onnellinen, että Martta todellakin on edistynyt sitten ensimmäisen "ranttalikokeen" ja molemmista tottelevaisuuskokeista tuli ykköstulos, Martta siirtyi avoimeen luokkaan. Koiran motivaatio toimia kanssani yhteistyössä koulutustuokioissa oli ylittänyt välituntien hauskuuden.

BH koetta varten harjoittelimme tottelevaisuuden lisäksi laukauksia (liian vähän, koska paukut eivät ole olleet ongelma. Pentunakin Martta nukkui autossa tai jaloissamme, kun mieheni kanssa harjoittelimme ampumaradalla kivääri- ja haulikkoammuntaa. Starttipistooli oli kuitenkin uusi tuttavuus). Muita harjoiteltavia asioita olivat välinpitämätön (ei vihamielinen) suhtautuminen lenkkeilijöihin, pyöräilijöihin, toisiin koiriin ja ihmisjoukkoihin. Martta on avoin ja ystävällinen kaikille ihmisille ja koirienkaan kanssa se ei ole riidanhaastaja eli ns. "kaupunkiosuus" ei paljon harjoitusta ikänsä kaupungissa asuneelta vaatinut.

Onnistuneista tottelevaisuuskokeista huolimatta hermostus oli melkoinen, kun BH päivä lähestyi. Toisina päivinä Martta toimi kuin unelma, toisina taas tuntui kaikki oppi unohtuneen ja motivaatio oli alhaalla molemmilla. Syksyn ilmat olivat pitkään mitä upeimmat koulutella lyhytkarvaista koiraa, joka inhoaa sadetta. Kuitenkin sää aiheutti lopulta päänvaivaa; tuli sateet ja maan jäätyminen, jotka vaikeuttivat ulkona kouluttamista. Kilpailupäivänä sää oli miellyttävä. Ei satanut, eikä tuullutkaan. Maassa oli hivenen lunta ja jäätä, mutta ei märkää ja loskaa. Treenikaverimme rottweilerinsa kera perui viime hetkellä osallistumisensa, runsaasta treenistä huolimatta ohjaaja katsoi koiran vielä olevan liian keskeneräinen. Muutama muukin oli perunut ja kokeessa oli lopulta paikalla 6 koiraa.

Koirien tottelevaisuus arvostellaan BH:ssa pareittain, kuten palveluskoirakokeissa ja Martta sai arvonnassa nron 6 eli olimme viimeisessä parissa. Pariksemme osui bokseripoika. Muita rotuja olivat collie, dobermanni ja pari saksanpaimenkoiraa. Ennen tottelevaisuuskentälle siirtymistä tuomari tarkasti yksitellen koirien luoksepäästävyyden, jokainen kilpailija meni vuorollaan tuomarin luo ja vaihdettiin muutama sana tuomarin tarkkaillessa koiran käytöstä. Myös tatuointi tai mikrosiru saatetaan tarkistaa siinä vaiheessa. Luoksepäästävyyden jälkeen Martta meni autoon odottelemaan vuoroaan, itse seurasin hermostuksissani neljän ensimmäisen koiran suorituksia. Collie hylättiin, muut kolme hyväksyttiin tottelevaisuusosuudessa. Pisteitä ei jaeta, vaan tuomari antaa suullisen loppuarvostelun aina parin jälkeen.

Martta - bokseri parista Martta meni ensin paikallaoloon bokserin alkaessa suorittaa liikkeitä. Paikallaolon ajan ohjaaja on 30 askeleen päässä ja seisoo selin koiraan. Dobberiharrastajatuomari oli ymmärtäväinen lyhytkarvaisia koiria kohtaan ja jokainen sai halutessaan käyttää mattoa alustana paikallaolossa, tarkoitushan ei ole jäädyttää koiria mahastaan kiinni kenttään. Martta pysyi hyvin paikallaan vaaditun ajan, mutta asento oli makuun sijasta istuva, suoritus kuitenkin hyväksytty.

Tottelevaisuusliikkeistä muistikuvani ovat epäselvät. Muistan, etten ole koskaan ollut niin hermostunut. Hihnassa seuraaminen sujui ihan hyvin. Vapaana seurauksessa, kun ohjaaja ja koira kävelevät poispäin tuomarista, ammutaan kaksi laukausta starttipistoolilla. Martta sai ensimmäisestä laukauksesta "hepulin" ja lähti juoksentelemaan pitkin kenttää, palasi vierelle kutsuttaessa ja liike jatkui. Toinen laukaus ja koira oli kuin ei olisi uskonut korviaan, ilme oli hölmistynyt ja syyllistyn inhimillistämään Marttaa mutta sen ilme sanoi: "Tää ei oo totta, joku ampuu meitä jo toistamiseen selkään eikä mamma aio tehdä mitään." Pakko oli koiran yrittää pelastaa tilanne ja kesken seuraamisen Martta ampaisi ampujan luo tutkimaan asetta, tuli kuitenkin kutsusta luo, totesi kaiketi ampujan vaarattomaksi ja työskentely jatkui. Seuraamiset suoritetaan ennalta sovitun kaavion mukaan ja seuraamiseen sisältyy neljän ihmisen ryhmä jossa pujotellaan kahdeksikko ja pysähdytään ihmisen viereen jolloin koiran kuuluu istua rauhallisesti. Martan ihmisystävällisyys ja uteliaisuus kostautuivat myös henkilöryhmässä. Hihnassa mennään ensi kertaa vieraiden ihmisten rykelmään, toki jokainen piti nuuskaista tasapuolisesti ja seuraaminen ei silloin ole kovin mallikasta. Ilman hihnaa kun mentiin ryhmään oli porukka jo "vanha tuttu" ja Martta malttoi seurata jo paljon paremmin. Molemmat seuraamiset kuitenkin hyväksyttyjä.

Liikkeestä istuminen tuli suoritettua puolittain, koira pysähtyi ja odotti paikallaan, mutta seisoi. Ja miten paljon istumista oli harjoiteltu! Liike kuitenkin hyväksytty. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo; Martta melkein makasi (kyynärpäiden alta taisi päivänvalo pilkahdella), mutta pysyi hyvin paikallaan ja käskyn saatuaan tuli amstaffin räjähtävällä nopeudella luokse, eikä edes juossut ohitseni ja omille teilleen, kuten pentuna oli tapana. Tottelevaisuusosio siis kokonaisuudessaan hyväksytty ja tuomari erikseen kehui koiran luonnetta, reippautta ja hallittavuutta.

Kaupunkiosio suoritettiin Korson asemalla junaradan vieressä. Koiran seuratessa sivulla muutaman kymmenen metriä edestakaisin vastaan tai takaa lähestyi ja ohitti lenkkeilijä, pyöräilijä ja ihmisryhmä. Takaisin tullessa piti pysähtyä liikehtivän ihmisryhmän keskelle ja komentaa koira maahan. Tilanteessa myös käteltiin yhtä ryhmän jäsenistä. Viimeiseen suoritukseen koira jätettiin yksin kytkettynä pariksi minuutiksi. Ohjaajan poistuttua näkyvistä ja kuuluvista kytketyn koiran ohittaa noin 5 metrin päästä toinen koira taluttajineen. Meidän kokeessa häiriökoira oli rauhallinen bokserinarttu. Kuten arvelinkin kaupunkiosuus ei tuottanut Martalle ongelmia ja niinpä suoritus oli hyväksytty.

Ja niin Martasta tuli Suomen ensimmäinen amstaffiNARTTU, jolla BH hyväksytysti läpi =o)