Retkeilyä perheauto "Kaarinalla"

Toyota Carina II LB vm-86

Varttia vaille neljä lauantai-iltapäivällä 11.maaliskuuta 1995 pakkasimme tilavaan perheautooni ensimmäisiä matkalaisia eli kyytiin tulivat Johanna ja setteri Cindy Katajaharjusta. Suunta Lemmikkiaitan eteen, jossa oli lisää pakattavaa eli aitalla odottelivat sakemanni Yasko, sakemanni Olga, bretoni Kessi ja näyttelyhäkki, aitalle sipsuttivat myös Maria ja chihuahua Sissi minimaalisine matkavarusteineen. Maria oli todellakin sisäistänyt pyynnön vähäisistä matkatavaroista.

Siilitieltä poimimme kyytiin bretoni Tontun, joka majoittui Marian jalkatilaan. Cindy matkusti Johannan jaloissa kampaustaan varjellen. "Kaarinan" oma väki oli omalla paikallaan koiraosastossa takana. Tilaa oli vielä yhdelle eli siis kolmelle. Raisa, cockeri Rita ja göötti Mia istahtivat viimeiselle vapaalle penkin palaselle. Taas kerran oli "Kaarina" niin täynnä väkeä, että ulkopuolisille riitti ihmettelyn aihetta. PERHEAUTO SE ON!

Pakoputki maata viistäen suuntasin auton kohti auringonlaskua. Tai Jyväskylään päin nyt ainakin. Kolmisensataa kilometriä, muutama tunti elämää, pientä poikain murinaa, sakemannien vinguntaa, rupattelua ja suklaansyöntiä. Ja olimme perillä tutussa majapaikassamme Laajarissa.

Majoituimme 4 hengen huoneeseen, kaikki 12 elävää olentoa. Lisävuoteita olisi kyllä tarvittu. Mutta mahduttiin näinkin. Ilta kului juoruillen ja nautiskellen, kuka mitäkin nautti. Bretonit nukkuivat häkissä, Yasko kohotti huoneen kosteusprosenttia "hörytessään" häkin ympärillä, Sissi leikki kania ja "papanoi" kätevästi lattialle kerjäämisen ohessa. Olga katosi sängyn alle, taisi nukkua siellä koko yön.

Aamulla toiset olivat pirteitä, toiset taas eivät. Oli kovaa tyynyä, päänsärkyä ja sen sellaista.

Näyttelypaikkana oli uudehko Hipposhalli Jyväskylän keskustassa, vähän matkan päässä Laajarista.

Näyttelypäivä alkoi Olgan tokoillessa toisen alokasykkösensä saaden samalla oikeuden siirtyä avoimeen luokkaan. Sijoitus alokasluokassa 3. Tuomarina Sari Solanti. Sissi käväisi rotukehässä heti aamusta hakemassa sertin (1/1, sa, PN2, sert) tuomarina Gitta Ringwall. Kessi, joka täytti näyttelypäivänä (12.3.) 6 kk, aloitti näyttelyuransa hurmaamalla Santamäen Markun. Tuloksena pek1, kp ja ROP-pentu. Samassa Santamäen kehässä todettiin, että Tonttu oli kasvanut vanhoilla päivillään (6 vuotias koira) ja sai tällä kertaa liian korkeana kakkosen. Cindy jatkoi tasaista sarjaa sileillä ykkösillä. Selkään "kipsiä" tai jotain niin tulis sa:kin. Tuomarina Cindylläkin Santamäki, joka piti punanauhan kurssin korkealla jakamalla runsaasti kakkosia, kolmosia ja nollia. Yasko sai erikoisvoittajaluokan kymmenestä liikkeestä paljon hupia irti: Kuusi nollaa ja neljästä liikkeestä pisteitä edes vähän. Yhteispisteet 70,5. Tuomarin sanoin: "Tästä nyt ei voi kuin parantaa!" Mia pelasti kerhon EVL-koirien kunnian: Ykkönen ja luokkavoitto. Enää yksi ykkönen ja päästään juhlimaan FIN TVA arvoa.

Pokaaleja porukalle tuli neljä, ruusukkeita nippu.

Kotiinpäin lähdettiin ihan tyytyväisinä, kun viimein saatiin Sissin serti-epäselvyyskin hoidettua. (Kehäsihteerit olivat kiireissään möhlineet ja unohtaneet merkitä Sissin arvostelulipukkeeseen sertin ja PN-sijoituksen, mitä pienistä.!) Käytiin tankkaamassa Macissä ja hyvästeltiin talvinen Jyväskylä. Muutama tunti taas elämää ja vihdoin olin kotona. Kyllä maailmalla on mukavaa, varsinkin hyvässä seurassa, mutta kyllä kotiin on kiva palata!