HAUHO 15.3.1992

Suunnistustaidon huippuhetkiä eli kuinkas taas kävikään.

Tämänkertainen harhasuunnistus on tässä mitassa mahdollinen vain kokeneelle eksyjälle, kuten minulle joka ilokseni olin mukana myös silloin, kun jouduimme Porvooseen, vaikka olimme matkalla Lahteen.

Hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna pakkasin autooni vauvan ja koirat. Ehkä olisi pitänyt pakata myös kartta! Aina niin itsevarmana ajattelin, että totta kai osaan Hauholle, miksen osaisi. Alkumatka meni suunnitelmien mukaan, Hämeenlinnantie oli rauhallinen ja matka joutui, vaikutti jopa siltä, että olisimme tokopaikalla hyvissä ajoin (ilmoittautuminen 8.30). Toisin kävi.

Saavuimme Hämeenlinnaan, mukava kaupunki sinänsä, mutta aikani kaupunkia kierreltyäni kaipasin kovasti karttaa. Minulla ei ollut pienintäkään haisua, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Tiesin, että koepaikka on Lahden ja Tampereen välissä, mutta se tieto ei paljon lohduttanut, sillä Hämeenlinnan toiselta laidalta lähti tie Lahteen ja täysin päinvastaisesta suunnasta tie Tampereelle. Päätin etten ainakaan Lahteen lähde, ja jouduin siis Tampereelle!

Hämeenlinnasta en siis osannut lähteä oikeaan suuntaan, mutta Tampereelta en meinannut löytää pois ollenkaan. Pyörin sinne tänne ja etsin Lahteen päin menevää tietä. kaikkialla luki vain Vaasa tai Pori tai Turku. Kun pääsin pois Tampereelta olin Nokialla ja älykkäästi päättelin, että sinne en ainakaan halua jäädä ja tein pienet perinteikkäät U:t. Sitten etsinkin jo hädissäni puhelinkoppia, että voisin soittaa jollekin viisaalle kartanhaltijalle ja kysyä tietä, mutta yllätys, yllätys; ennekuin löysin puhelinkopin, löytyikin Lahden viitta. Helpotus oli suuri, sillä pelkäsin jo hetkittäin jääväni ikuisesti Tampereelle.

Lahdentien löytyessä olin jo myöhässä reilun tunnin, siispä ajelin rauhallisesti etelään päin tuumien, että jos Hauho löytyy, voin yrittää päästä kehään ja kilpailemaan, vaikka olisinkin pahasti myöhässä. Oikealle tielle vahingossa osuttuani en edes minä voinut enää eksyä. Hauhon jälkeen alkoi näkyä pystykorvaopasteita (lapinkoirien ja porokoirien näyttely & toko) ja löysin perille "Ilorantaan". Ei muuta kuin auto parkkiin ja Yaskon kanssa kiireesti kehälle. Lunta satoi enemmän kuin riittävästi ja olipa sitä kehässäkin ihan tarpeeksi.

Pääsimme/jouduimme suoraan kehään ja paikalla makuuseen, sihteerikkö ei ollut ehtinyt vielä edes kaivata meitä, olimmehan vain kaksi tuntia myöhässä. Yasko makaili levottomasti, ehkä se ei ymmärtänyt mistä oli kyse; ensin 4 tuntia autossa ja sitten hankeen makaamaan kolmeksi minuutiksi. Nuuskimisesta meni piste, siis 9.

Makailun jälkeen tuli pari muuta ryhmää makailemaan, sillä välin kipaisimme autolle vauvaa syöttämään ja hakemaan noutokapulaa. Timmynkin piti päästä hieman jaloittelemaan ja jalkaa nostamaan Ilorannan mäntyihin. Ja sitten mentiinkin taas kehään tukka putkella ja jälleen olimme vähällä myöhästyä.

Seuraaminen meni "torikävelyksi", koira tuli sivulla mukana, mutta ei se kyllä varsin seurannut. 8.

Maahanmeno hankeen ei Yaskoa pahemmin kiinnostanut, jäi seisomaan. 0.
Luoksetulossa oli alkuvauhti kova ja seisomaan pysähtyminen vähän viivästyi, lisäksi herra istui hiukan liian eteen (noin kaksi metriä), tuli kyllä hyvin sivulle. 7.

Seisomisessa tuli muutama ylimääräinen askel. 9. Tosin liike ei päättynyt perusasentoon, kuten säännöt sanovat. Tällä kertaa liike päättyi pyörimiseen, mutta siitä tuomari ei sakottanut.

Noutaminen sujui hyvin siihen asti, kun Yasko oli paikalla, keppi heitettiin ja sai noutaa, mutta siihen se sitten jäikin. Yasko meni kyllä esineelle, otti sen suuhunsa jopa, mutta ei sitten viitsinytkään enää tuoda sitä minulle, liike meni pelleilyksi. 0.

Kauko-ohjaus 9, pieni eteenpäin liikkuminen.

Hyppy 7. 2 x "istu" käsky, sekä jälleen perusasento hukassa eteenistumisessa. Sivulle kiepsahdus oli kyllä näyttävä.

Kokonaisvaikutus 7, eikä enempää ansaittukaan. Yhteispisteet 138 eli AVO3, vaikka viimeistä avoimen ykköstä lähdettiin hakemaan.

Ei paljon huvittanut jäädä katselemaan ja lumisadekin kävi häiritseväksi eli korkea aika lähteä kotiin päin. Ja tietysti onnistuin eksymään vielä kerran! Käännyin heti alkuun korpeen päin, kun piti kääntyä Hauhon suuntaan ja sitä korpeen vievää pikkutietä saikin ajella pitkään ennen kuin löytyi ensimmäinen tienhaara josta pääsi kääntymään ympäri.

Loppumatka sujuikin mallikkaasti ja kotiin pääsimme pari tuntia Ilorannasta lähdön jälkeen. Yhteensä matka Hauholle ja takaisin teki noin 450km, joka lienee lajissaan uusi Suomen ennätys (Helsingistä Hauholle on matkaa noin 135km).

Ykkönen jäi siis saamatta, mutta mitäpä me siitä, onhan noita tokoja. Lappeenranta ja Lahti täältä tullaan! Toivottavasti päästään perille, ettei jouduta esimerkiksi Kuopioon ja Porvooseen.