PMV-86 Timmy
6.5.1982 - 1.5.1994
"Ehkä joskus tapaamme, ethän silloin muistele pahalla?
Enää ei kärsimyksiä, ei fyysisiä tappelun haavoista,
ei henkisiä vallanmenetyksestä ja voimien vähenemisestä.
Mutta silti - vielä pitkään mietin teinkö oikein. - mutta tehtyä
ei tekemättömäksi saa.
Toivottavasti viihdyt Nikin, Ricon, Samun, Even, Jessen & kumppaneiden kanssa.
Siellä, missä olet, eivät pojatkaan tappele.
Ehkä minäkin pääsen koirien taivaaseen joskus, siis tapaamisiin?"
Luulin, että vaikeinta olisi tehdä päätös koiran elämän lopettamisesta. Erehdyin, kuten monissa muissakin asioissa. Vaikeinta on tottua ajatukseen, että tyhjyys on niin lopullista.
Timmyn lähes jatkuvaan murinaan ja purnaukseen ehti kummasti tottua lähes kahdentoista vuoden yhteisen taipaleen aikana. Tehty mikä tehty. Ikävää ei kyllä yhtään pienennä se, että päätöksen tekee ihan itse.
Kahteentoista vuoteen Timmyn elämää mahtui paljon:
- Kuusiviikkoisena Timmystä tuli Susan koira
- Tarhakoiran ilot ja surut Timmy koki Keminmaalla
- Kanakoiran elämää sai maistaa silloin tällöin fasaaneja vaaniessa
- Tokoja (alokas, avoin ja voittajaluokassa)
- Näyttelyitä (yli 50 kertaa kehässä, tulokset kakkosesta sertiin)
- Aina välillä Timmyn perheeseen tuli uusia pentuja, jokunen koira ehti kuollakin Timmyn elinaikana
- Lukemattomat olivat koira, kani ja pieneläinystävät
- Tonttupentue Veeran kanssa v.-88 (uroskoiran elämän tähtihetkiä?)
- Isoisäksi kahteen kertaan v.-92 ja -93
- Paljon murinaa
- Joitakin pahoja tappeluita
- Paljon tikkejä ja antibiootteja
- 3 kertaa Timmy jäi auton alle, ja eikun menoksi
- Valtataistelua (sekä koirien, että ihmisten kanssa)
- Rakastumisia ihaniin tyttökoiriin (ja nuoriin poikiinkin.)
ja paljon, paljon muuta
Eli ennenkaikkea hyvää seurakoiranelämää lähes 12 vuotta.
Lienee yhdelle koiralle riittämiin.
|
